02. - 20.06.2021
Kesäkuun ryhmänäyttely esittelee Maija Vanhatapion, Riitta Keurulaisen, Heidi Toivaisen ja Elisa Tuohimaan maalauksia sekä Johanna Pétursdóttirin veistoksia.
Näyttelyssä nähdään taidetta viideltä eri tyyliseltä taiteilijalta:
Maija Vanhatapio on Kajaanissa asuva ja työskentelevä kuvataitelija ja graafikko, Oulun taitelijaseura 63:n jäsen. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyjä, osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla ja valtakunnallisesti jurytettyihin näyttelyihin. ”Taiteellisen ilmaisuni lähtökohtana on luonnon dynamiikka ja erityisesti sen vahva pohjoisuus. Teoksissani yhdistän abstrahoituja luonnon ja ihmisen ykseyttä kuvaavia tunnetiloja luonnossa liikkujan kokemuksiin. Välitän ympäristön moni-ilmeisiä ja moniaistisia tunnelmia muotojen, värien ja valon vuoropuheluina. Kuvaan näkemääni; puran kokemukseni osiin, poimin tärkeimmät elementit ja rakennan niistä abstraktin tarinan katsojan omaa tulkintaa varten.”
Riitta Keurulainen on helsinkiläinen graafikko, joka on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana vuodesta 2014. ”Työhuoneeni sijaitsee vanhalla pientilalla Karjalohjalla, jossa luonnon kasvukautta ja varsinkin sen tuloksia on inspiroivaa tarkkailla. Kun keväällä kasvu räjähtää käyntiin ja kesällä tehty työ jatkuvuuden varmistamiseksi lähenee loppuaan, muuttuvat monet kasvit lähes huomaamattomiksi. Ne ovat omalla tavallaan kauniita ja kuihtuvissa varsissa on kiehtovia, eri muotoisia, kätkettyjä tai paljaita siemeniä. Luonnon isoja asioita voi katsoa pienen kautta –kaikkea ei huomaa kerralla. Teoksissanikin usein vasta lähempi tarkastelu paljastaa tarkempia yksityiskohtia.”
Johanna Pétursdóttir on oululainen kuvataiteilija. ”Työskentelen maalaustaiteen ja keramiikan parissa työhuoneellani Pikisaaressa. Syksyllä 2020 inspiroiduin keramiikasta. Savesta alkoi syntyä veikeitä seinälle ripustettavia rintoja. Idea lähti kepeästi rinnan muodosta. Rinta on muodoltaan yksinkertaisen kaunis ja tunnistettava, vaikka variaatioita löytyy yhtä paljon kuin rintojakin. Rinnat ovat yhtä aikaa samanlaisia ja erilaisia. Rinnat ovat eriparia, niihin sattuu kuukautisten aikaan. Niistä saa nautintoa ja lohtua. Rintaan voi tulla elämän mullistava syöpä. Kaikilla, jotka rinnat haluaisivat, ei niitä ole ja kaikki, joilla ne ovat, eivät niitä haluaisi. Haluan teoksillani myös kyseenalaistaa nännin asemaa – vapauttaa nännin. Nänni on hassu tabu. Kaikilla ihmisillä on nännit mutta vain jotkut niistä sensuroidaan. Galleria MABD:in yhteisnäyttelyyn olen valmistanut uniikin erän keraamisia tissejä. Näissä veistoksissa olen käyttänyt maanläheisen sävyisiä oksideja ja lasitteita ja viimeistellyt teokset kiiltokullalla.”
johannapetursdottir.wordpress.com
Heidi Toivainen on oululainen kuvataiteilija. ”Näytä minulle lempikohtasi kaupungissa? Se vanha käppyrä puu jonka ohi kävelet joka päivä. Se vähän arvaamaton kulmaus jossa aamuisin pysähdyt, et siksi että siinä on liikennevalot, vaan siksi kun se muistuttaa jostakin jota et tavoita. Entä se kortteli jossa eksyt aina, vaikka olet kulkenut sen läpi kymmenen vuotta. Siellä se tie jonka varrella puut ovat jonossa ja alkavat hiljaisen kahinakonsertin lehdillään kesäisin kun tuulee. Entä ne kummasti risteävät kadut, joita ei koskaan kunnolla opi. Se hämmennys ja kaduilla kaikki ne kerrokset, ajan kulumat ikkunoiden päällä ja talojen kyljissä. Niihin on tullut viivoja ja pisteitä. Osa muodostaa kuvioryhmiä ja näyttää siltä kuin suuri kangas olisi levitetty talojen ylle. Vai onko se sittenkin valo? Illalla kuviot sotkeentuvat toisiinsa, niistä tulee levottomia tai sitten ne väsyvät. Puiden lehdet kohoavat kattojen yli ja talot kutistuvat niiden varjossa. Talot muodostavat puutarhoja ja puutarhat taloja. Siellä ne ovat kaikki sikin sokin, sovussa keskenään, talopuutarhat. Ajan ja valon kerrosten alla, keskellä ja päällä. Kerroksissa.” Olen maalannut vuosia taloja ja kaupunkeja. Koko ajan maalaukset muuttuvat abstraktimmaksi. Jostakin tulivat nyt nuo talopuutarhat. Kuviot ja kerrostumat kaupunkien ylle.
Elisa Tuohimaan on kempeleläinen kuvataiteilija, jonka taide kertoo ihmisyydestä: nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, läsnä- ja poissaolosta, oikeudesta ja vaikeudesta suhteessa minuuteen, sen historiaan ja ympäristöön sekä toiseen ihmiseen. ”Keskiössä ovat toiseuden ja vierauden kokemukset ja yksilöön sekä ulkoa päin kohdistuvat että hänen itse itseensä kohdistamansa odotukset ja vaatimukset. Teokseni koetaan usein kerronnallisina välähdyksinä tarinoista, koetuista hetkistä. Visuaalisesti aiheeni kytkeytyvät vahvasti ihmismuotoon. Tekniikkani valikoituu aiheen ja hetken mukaan maalauksesta, piirustuksesta ja sekatekniikkatyöskentelystä aina valokuvaan, keramiikkaan ja installaatioon. Näyttelyssä nähtävä uusin teossarjani Kirjeitä (2021) on toteutettu akryyli- ja öljymaalauksina.”
Galleriamme on avoinna ke-pe klo 13-18 ja la-su klo 12-16. Näyttelyihimme on aina vapaa pääsy.
