12. - 30.04.2023
Arja Valkonen-Goldblatt ei halua sitoutua yhteen ilmaisumuotoon, vaan antaa itselleen vapauden toimia kuvataiteen eri alueilla. Hänen Seuraava sivu -näyttelykokonaisuutensa koostuu maalauksista ja taiteilijakirjoista.
Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa mikään pysyvänä pidetty ei ole pysyvää; vuoret murentuvat, vedet virtaavat valtoimenaan… Vuori on noussut teoksissani symbolina esiin jo vuosien ajan muiden tunnistettavien elementtien kuten puiden, kasvien ja veden mukana. Näyttelyn nimi viittaa taiteilijakirjoihin, mutta myös esillä oleviin maalauksiin. Mitä tapahtuu kertomuksessa kuvan jälkeen.
Työskentelyprosessini lähtee usein liikkeelle yhdestä sanasta tai lauseesta, en luonnostele asioita etukäteen.
Maalaaminen on minulle hiljaista, (joskus äänekästäkin) keskustelua värien kanssa, olen matkalla jonnekin ilman selkeää päämäärää. Lopulta värit alkavat keskustella keskenään kankaalla, maalaus tekee itse itsensä loppuun, olen löytänyt perille…
Olen valmistanut taiteilijakirjoja jo ennen kuin olin kuullut käsitettä taiteilijakirja. Ensimmäiset taiteilijakirjani olivat materiaalina installaatioissani. Kuuluminen Taiteilijakirjaryhmä Bibliotekoon on laajentanut ilmaisuani tämän taiteenlajin parissa.
Viime vuosina olen koonnut taiteilijakirjoja eri materiaaleista. Kirjojen sivut ovat koostuneet esimerkiksi lasinsirpaleista, hiuksista tai vaatteenriekaleista. Nämä kirjat muistuttavat pienoisveistoksia, niitä ei voi selailla. Näissä kirjoissa materiaali tuo teokseen sisällön, tarinan. Joidenkin taiteilijakirjojeni lähtökohtana taas on valmis, vanha kirja, esine. Kirjoitan sen uudelleen muokkaamalla sitä leikkaamalla, poistamalla, lisäämällä, maalaamalla.
Taiteilijakirjojen tekeminen on auttanut minua pyrkimyksissäni päästä taiteessani asian ytimeen, suoraan kerrontaan. Työskentelyäni voisin kuvata lukukokemukseksi, jossa edetään sivu sivulta, alusta loppuun. Mitä pidemmälle edetään, sitä vähemmäksi sanat käyvät. Jäljelle jää voimakas tunne, tiivistys asiasta. Kun työskentelen taiteilijakirjojen parissa, kerron tarinaa. Samanaikaisesti luen ja kirjoitan ilman sanoja. Mielestäni tämä sanojen väheneminen, asian tiivistyminen, kuvaa myös muuta taiteen tekemisen prosessia.
”Taiteilijakirja on hybridi, moniaineksinen kokonaisuus, jonka
pääjuuret ovat kahtaalla: ensiksi tietenkin kirjallisuudessa
ja sen kantajassa, kirjassa, mutta vielä vahvemmin kuvataiteessa.”
Professori em. Yrjö Sepänmaa.
