16.09. - 04.10.2020

HANNA SCHRODERUS – Intersecting lives

Hanna Schroderuksen Intersecting lives -näyttelyn nimi viittaa Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin elämistä ja yhteistyöstä kertovan teoksen nimeen. Näyttelyn nimi viittaa myös sen kaksiosaiseen rakenteeseen, joka koostuu Katugallerian maalauksista ja Kellarigallerian syanotypioista.

Kuvataideopettajana ja taiteilijana asioiden pohtiminen ja omaksuminen visualisoimalla on ollut minulle luonteva tapa tutkia, tarkastella, jäsentää ja ihmetellä maailmaa, kokeillen ja samalla oppien. Taiteellinen osio oli yksi inspiraationi aloittaa filosofinen ja taiteellinen tutkimusmatka väitöskirjani parissa. Tarkastelun keskiössä on tutkimukseni läpäisevä filosofia, jonka viitekehyksen luovat Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin filosofia ja heidän luomansa käsitteet. Olen kokenut läheisyyttä ja tuttuutta syventyessäni heidän teksteihinsä, jotka usein esitellään vaikeina ja abstrakteina. Useasti lukukokemukseni on lähestynyt hengellistä kokemusta, jolloin olen hetken saanut tuntea elämän ylevyyttä ja toivoa paremmasta.

Näyttelyn nimi Intersecting lives (”Risteävät/läpäisevät/leikkaavat elämät”) viittaa Deleuzen ja Guattarin elämistä ja yhteistyöstä kertovan teoksen nimeen. Parivaljakon teksteistä ei erota kumpi on milloinkin äänessä, vaikka työnjakoa on jollain tasolla pystyttykin selvittämään. Samalla Intersecting lives viittaa näyttelyn kaksiosaiseen rakenteeseen, joka koostuu Katugallerian maalauksista ja Kellarigallerian syanotypioista. Teoreettinen tausta on kuitenkin molemmissa sama: Deleuzen ja Guattarin filosofian tutkiminen ja pyrkimys omaksua se ymmärrettävästi. Intersecting lives yhdistyi myös maalauksieni kaksisosaisuuteen, jossa saman elämän kaksi eri hetkeä tai todellisuutta rinnastuvat ja muodostavat kokonaisuuden: toistuen, muuttuen, peilautuen, jokaisen teoksen päättyessä olemukseltaan erilaiseen toistoon.

Usein Deleuzen ja Guattarin teksteissä käytetään konkreettisia metaforia, kuten ”materian poimut ja sielun laskokset”, jotka luovat voimakkaista visuaalisia mielikuvia ja assosiaatioita. Kaiken monimuotoisesti ja abstrakteilla ja uusilla käsitteiden sisällöillä ilmaistuilla ajatuksilla on kuitenkin taustalla selkeä hahmoteltavissa oleva rakenne. Tärkeimmiksi käsitteiksi muotoutuivat tuleminen ja rihmasto, jotka omalta osaltaan lävistävät molemmat näyttelyosiot. Konkreettisena on myös läsnä assemblaasi, joka tässä tapauksessa ei viittaa taiteen sisäiseen käsitteeseen esinekoosteesta, vaan eri asioita yhdistävään kokoomaan kaikesta. Lisäksi elimetön ruumis vaikeudessaan, subjekti, virtaukset ja katkokset määrittelivät etenkin syanotypioita ja niiden ripustusta, joka perustuu myös pitkälti Deleuzen ja Guattarin käsitteisiin. Syanotypiaosion pääteokseksi valikoitui kuva kinkunleikkauskoneesta, joka viipaloi ympärillämme olevaa todellisuutta dynaamisiin katkoksiin.

Taiteellinen tutkiminen ja teorian omaksuminen ja opiskeleminen on ollut minulle erittäin opettavaista. Olen tallentanut oppimaani valitsemaani kuvalliseen muotoon, muotoilemalla ja yhdistelemällä sitä omaan visuaaliseen maailmaani ja tyyliini. Parhaassa tapauksessa olen astunut loppuelämänmittaiseen kaninkoloon taiteeni innoittajana ja sisällöllisenä suunnannäyttäjänä: keskeistä, jopa tähän näyttelykokonaisuuteen läheisesti liittyvää tutkimuskirjallisuutta on yhä lukematta. Prosessi ja tuleminen jatkuu yhä.

Oulun Saskiat ovat tukeneet näyttelyä.

Näyttelyn teosluettelo