11. - 17.05.2020
Heidi Stålnacke on viimeiset kymmenen vuotta keskittynyt kierrätysmateriaaleista valmistettuihin veistoksiin ja installaatioihin, joiden keskeisenä teemana ovat olleet ympäristöpoliittiset uhkakuvat. Hänen teoksensa peilaavat ihmisen suhdetta ympäristöön.
Stålnacken teosten keskiössä on kokija, tulevaisuuden hahmo, jolle muistot ja mielikuvat meidän tuntemastamme maailmasta ovat vääristyneitä. Niitä värittää maailman lopun maisema. Luonto näyttäytyy teoksissa roskasta rakentuneina haavekuvina. Teemallisesti synkästä pohjavireestä huolimatta taiteilija pyrkii löytämään kauneutta sieltä, missä sitä tavallisesti ei nähdä.
”Etsin jatkuvasti uusia tapoja hyödyntää kierrätysmateriaaleja taiteessani. Muovi on vahvasti läsnä teoksissani paitsi materiaalilähtöisesti myös ympäristöpoliittisen teeman myötä. Muovi on ristiriitainen materiaali. Samaan aikaan ahdistava ja kiinnostava. Eettisen näkökulman lisäksi minua kiehtoo muovissa sen haastavuus teosmateriaalina. Mieluiten kadotan raaka-aineen alkuperäisen käyttötarkoituksen kokonaan. Työstän muovia leikkaamalla, kiillottamalla ja sulattamalla. Erityisesti minua kiinnostavat läpinäkyvät muovipinnat ja se, miten valo heijastuu niistä. Useiden valoteosteni kuvapinnat rakentuvat kertakäyttöisistä mehupilleistä, jotka ovat materiaalina erityisen ajankohtaisia juuri nyt, kun EU on viimeinkin päättänyt kieltää niiden ja samalla muidenkin muovisten kertakäyttöaterimien valmistuksen. Olen saanut materiaalia mm. elintarvikealan yrityksiltä. Jos kaupassa tuotteen pakkaus menee rikki, se ei ole enää myyntikelpoinen. Kertakäyttöaterimet ovat päätyneet teoksiini pääosin tätä kautta.”
