Samalla tavalla kuin ihminen on valjastanut maapallon ja sen luonnonvarat käyttöönsä on myös luotu illuusio siitä, että aika olisi hallittavissa ja omiin tarkoitusperiin valjastettavissa. Kallioperän kerroksiin tiivistyy merkkejä, joista voi lukea maapallon geologista historiaa ja tarinaa elämän synnystä, mutta jääkö meistä ihmisistä loppujen lopuksi mitään pitkäaikaista jälkeä? Ja pitäisikö edes jäädä? Työryhmän jäsenet käsittelevät kaikki aihetta omista näkökulmistaan keskittyen eri pituisiin ajanjaksoihin käyttäen laajasti vaihtelevia tekniikoita ja materiaaleja.

Mervi Niemitalo (s.1960) on oululainen kuvataiteilija ja kuvataidekasvattaja. Hänen teoksensa ovat maalauksia ja monimateriaalisia veistoksia, jotka käsittelevät usein ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta sekä niiden taustalla vaikuttavia käsityksiä. Teoksiin valitut tekniikat ja materiaalit ovat oleellinen osa teosten sisältöä. Veistoksissa Niemitalo käyttää eläviä kasveja rinnastaen niitä ihmisen tuottamaan materiaalimaailmaan sekä maalauksissaan antiikista ja keskiajalta peräisin olevaa mehiläisvahatekniikkaa.

Eleitä ajasta ja aineesta -näyttelyn maalauksissa käytetyt maapigmentit sitovat teokset maapallon geologiseen syvään aikaan. Ihmiskunta on lajina tilanteessa, jossa tarvitsemme tietoisuuteemme ja toimintamme ohjenuoraksi käsitystä maapallon syvästä ajasta, jolla tarkoitetaan planeettamme geologista ja astronomista aikaa. Kallioperään tiivistynyt aika sekä kaiken elollisen elämän perustana oleva alkuaine, rauta, ovat läsnä teoksissa niin aineellisena kuin visuaalisena elementtinä.  Maalauksissaan Niemitalo käyttää rautaoksideja, joihin elämä on tiivistynyt ja jotka muodostuivat tuhansia miljoonia vuosia sitten raudan hapettuessa rautaoksidiksi. Suomen kielen sana rauta tulee muinaisruotsin sanasta raud, nykyruotsiksi röd, joka tarkoittaa alun perin järvimalmin punaista väriä. Maaperässä oleva punainen väriaine on merkki elämän alkuperästä ja se syntyi, kun rauta alkoi hapettua syanobakteerien tuottaman hapen ansiosta. Rautaa esiintyy kaikkialla, myös meissä ihmisissä. Rautaoksidit ovat maapallon elämänvoimaa.

Olemme täydellisen upoksissa kivikehään. Olemme kiinni vuorissa, kivissä, savessa, hiekanjyvässä. Aine viipyy meissä hetken siirtyäkseen toiseen paikkaan ja olomuotoon. ”Itsen ja muun maailman välillä ei ole aineellista eroa, vaan elämä on erottamattomasti sidoksissa ympäröivään aineeseen ja koostuu siitä. Erilaiset elämänmuodot maassa, vedessä ja ilmassa ovat saman, erilaisia aineen tiheyden asteen ja olomuodon ilmentymiä, jolloin elollinen ja eloton käsitteellisenä jakona ja vastakohtana ovat myös keinotekoisia (E.Coccia)”.

CV Mervi Niemitalo

Aini Pihlajaniemi (s.1984) on Lapin ammattikorkeakoulusta 2019 valmistunut oululainen kuvataiteilija, joka yhdistelee töissään eri materiaaleja ja tekniikoita kuitenkin pääasiallisesti valokuvaan pohjaten. Valokuvassa häntä kiinnostavat ajallisten ulottuvuuksien lisäksi sen todistusvoima ja toisaalta tulkinnan moninaisuus. Pihlajaniemen työskentelyprosessissa ovat usein läsnä käsillä tekeminen ja kokeilevuus.

Eleitä ajasta ja aineesta -näyttelyssä Pihlajaniemi käsittelee eri mittaisia ajanjaksoja ihmisten jättämien jälkien kautta. Teokset ovat saaneet alkunsa erityisillä paikoilla, kuten yli 100-vuotiaalla kotitilalla ja nykyisellä, verrattaen nuorella asuinpaikalla. Pienistä taimista on tullut puita, pensaita ja pusikkoja; taloja on rakennettu, korjattu ja purettukin. Kivet ja kallio, horisontti sen sijaan ovat olleet paikoillaan aina. Maisemaa voi muokata ja jälkiä jättää monin eri tavoin: raivaamalla ja kaatamalla, mutta myös kylvämällä, istuttamalla – tai vain antamalla kasvaa.

CV Aini Pihlajaniemi

Tiina Seppälä (s.1983) on Kankaanpään taidekoulusta 2007 valmistunut kuvanveistäjä. Hänen teoksensa ovat kolmiulotteisia veistoksia ja installaatioita, joiden materiaaleina toimivat esimerkiksi paperi, kipsi ja erilaiset kierrätysmateriaalit. Materiaalin tietynlainen tarkoituksenmukaisuus on tärkeää, sillä sen täytyy aina tukea aihetta viemättä liikaa huomiota. Teokset koostuvat usein pienemmistä osasista, jotka muodostavat suuremman kokonaisuuden.

Eleitä ajasta ja aineesta -näyttelyssä Seppälä käsittelee ihmisen elämän mittaista aikaa ja sen jättämiä jälkiä, joista voi aistia läsnäolon ja ruumiillisuuden. Aika lopulta hävittää nuo jäljet, mutta hetken ne voi nähdä painaumana tai kohoumana kankaassa, patjassa tai tyynyssä. Näyttelyn teokset muodostavat eräänlaisen muotokuvan ihmisestä ilman ihmistä. Arkisissa käyttöesineissä voi aistia ihmisen muodon ja kosketuksen. Keltaiset siivoushanskat muuntautuvat suojaavaksi ihokerrokseksi ja sängyn jousissa voi nähdä vartalon ja levottomien unien painon. Fyysinen tuntoaisti sekoittuu kuviteltuihin impulsseihin ja kummallisiin mielleyhtymiin.

CV Tiina Seppälä

Näyttelyn teosluettelo

Galleria MABD on avoinna ke-pe klo 13-18 ja la-su klo 12-16. Galleriamme löytyy Kolmiotalosta, Torikatu 4, 90100 Oulu. Näyttelyihimme on aina vapaa pääsy.