24.04. - 12.05.2019
Anni Arffman juhlii näyttelyssänsä rakkautta, joka syttyi kymmenen vuotta sitten, mutta ei ensisilmäyksellä. Tuolloin Arffman antoi uuden mahdollisuuden tuskastuttaviksi kokemilleen vesiväreille ja lumoutui vedestä ja väristä uudella tavalla.
Arffman huomasi että vesivärissä on kiinnostavaa juuri hallitsemattomuuden ja maalarin siveltimen ehdotusten välinen tasapainoilu. Liika kontrollointi näyttäytyy kankeina lopputuloksina, kun taas parhaimmillaan värin ja veden muodostamat virtaukset luovat upeita liukuvärejä. Veden kuivuminen tuo vesivärimaalauksiin oman jännityksensä – katoaako paras kohta vai jääkö se yhä näkyviin?
Anni Arffman on maalannut vesiväreillä paljon esimerkiksi ihmisaiheita, mutta viime ajat vesivärityöskentely on keskittynyt yhä enemmän itse vesiväriin ja yrityksiin vangita paperille sen kauniita leviämisjälkiä märällä paperilla. Sattumalla on iso rooli lopputuloksessa, samoin erilaisilla väreillä ja niiden käyttäytymisellä veden ja toistensa kanssa. Taiteilijan haaste on usein malttaminen, yliyrittämisen välttäminen.
Uusimmissa teoksissa Arffman on kokeillut vesivärimaalausten pinnoittamista, jotta väreihin palautuisi osa syvyyttä. Tavallaan katselija pääsee näkemään välähdyksen siitä hetkestä, jolloin paperi ja väri ovat vielä märkää ja värit kaikkein intensiivisimmillään.
