01. - 19.12.2021
Maarit Suokas on pitkään Aasiassa ja Afrikassa asunut taidemaalari, joka muutama vuosi sitten palasi Suomeen ja siirtyi valokuvaukseen. Metsän tuolla puolen -valokuvasarjassaan Maarit tutkii talveen valmistautuvaa suomalaista metsää ja pohtii niitä kulttuurisia merkityksiä ja myyttejä, joita ihminen on kautta aikojen liittänyt metsään.
Metsän tuolla puolen
Outo ja tuttu. Kutsuva ja pelottava. Suojaava ja salaperäinen. Myyttinen.
Metsä ei ole vain elinympäristö, biotooppi. Puut eivät ole vain materiaa, jota voi käyttää erilaisiin asioihin. Metsä on myös vertauskuva maailmasta, joka poikkeaa kulttuurisesta elämänmuodosta. Saduissa ja taruissa metsää kansoittavat noidat, lohikäärmeet, jättiläiset, kääpiöt, leijonat, karhut. Saduissa usein esiintyvä valo, joka siintää puiden välistä, on puolestaan vertauskuva varjeluksen tai parempien aikojen toivosta.
Puiden ja metsien symboliset merkitykset ovat ikivanhoja. Puut ja metsät, ehkä suuren kokonsa ja pitkäikäisyytensä vuoksi, kiehtoivat esikirjallisia yhteiskuntia. Ne olivat eläviä kuten ihmisolennot ja eläimet, mutta ne eivät kuitenkaan siirtyneet paikasta toiseen. Kuten vuoret ja kivet, puut näyttivät liikkumattomilta, mutta silti ne saattoivat muuttua ja huojahdella.
Juuri tuo metsän paradoksaalisuus sai minut kuvaamaan eteläsuomalaista lähimetsää koronavuoden syksyllä 2020. Päivien lyhentyessä ja valon vähetessä kuljin kameran kanssa metsässä ja etsin metsästä sen pysyvyyden ja elävyyden tuomaa turvallisuuden tunnetta, mutta myös omia satujani ja tarinoitani. Mikä minua odottaa tuon mäen takana? Kenen kyhmyiset kourat kurkottuvat maasta? Uskallanko lähteä seuraamaan tuota polkua, joka katoaa sumuun? Pilkottaako puiden takaa valo? Rohkenenko antaa metsän suojata itseäni? Uskallanko itse olla osa metsän elämää?
Beyond the forest
Unknown and familiar. Fascinating and frightening. Sheltering and puzzling. Mystical.
A forest is not only an environment, a biotope. Trees are not only material for various purposes. A forest is also symbol for a world, which differs from cultural forms of life. In fables and fairytales, the forest is populated by witches, dragons, giants, dwarfs, lions, bears. In many fables a description of light that looms from between the trees, is a common feature, and it is a symbol for protection and hope for better times.
The symbolic meanings of trees and forests are ancient. Trees and forests, probably because of their great size and longevity, vividly affected the imagination of preliterate societies. They were alive like human beings and animals, but did not move from place to place. Like mountains and stones they seemed permanent, but at the same time they could change and sway.
It was precisely these paradoxes that made me photograph a nearby place, a southern Finnish forest in the autumn of the corona year 2020. As the days got shorter and light diminished, I roamed the forest with my camera, not only seeking for the feeling of security, stability and liveliness of the forest, but also my own stories and fairytales. What is awaiting me behind that hill? Whose gnarly fists are reaching from the ground? Do I have courage to follow that path that disappears into the mist? Is there light peeking from between the trees? Do I have courage to allow the forest to protect me? And do I myself dare to be part of the forest’s life?
