Vaikka Tanner oli kuullut laulun monta kertaa, ja aina pitänyt siitä, hän ei ollut pysähtynyt ajattelemaan sanoitusta kunnolla ennen kuin kappale tuli radiosta tänä vuonna pitkän aikavälin jälkeen. Kyse ei ollutkaan siitä, että laulajan lempinimi olisi Luka ja hän laulaisi itsestään, vaan kotiväkivaltaa kokevasta Luka-nimisestä pojasta. Laulun kaunis sävy tavallaan piilotti väkivallan tai mieli ei halunnut ottaa sanoja vastaan.

Suzanne Vega sanoo saaneensa inspiraation samassa kerrostalossa asuneesta 9-vuotiaasta pojasta, joka ei kuitenkaan ollut perhe- tai muunkaan väkivallan uhri. Vega vain oli halunnut kirjoittaa lasten hyväksikäytöstä, muttei oikein tiennyt miten aloittaa, kunnes hän tapasi portaikossa pojan, joka sanoi nimensä olevan Luka. Luka-kappaleen kunnolla avautuminen johti Tannerin miettimään, miten rajoitetusti välillä havainnoimme ympäristöämme. Emme aina pysähdy ajattelemaan ja tiedostamaan mitä
näemme, kuulemme tai koemme. Tannerin Luka-teos johti useampaan akryylillä pleksille ekspressiivisesti maalattuun teokseen, joissa naapurit seuraavat tapahtumia mutta eivät puutu. Koska Luka ja Suzanne Vega ovat New Yorkista, teoksen aihepiiri eteni sinne, sitten Kaliforniaan, missä Vega on syntynyt, sekä yleisempään kuvaukseen Yhdysvalloista. Näin väkivalta-aihe jää taka-alalle ja tilalle tulee amerikkalaisen elämän ja luonnon kuvausta.

CV Maj-Lis Tanner

Näyttelyn teosluettelo

Luka

Nimeni on Luka
Asun toisessa kerroksessa
Asun yläkerrassasi
Kyllä, luulen että olet nähnyt minut aiemmin

Jos kuulet jotain myöhään yöllä
Jotain ongelmia, jotain tappelua
Älä vain kysy minulta mitä se oli
Älä vain kysy minulta mitä se oli
Älä vain kysy minulta mitä se oli

Luulen että se johtuu siitä että olen kömpelö
Yritän olla pitämättä meteliä
Ehkä se on sitä että olen hullu
En yritä käyttäytyä liian koppavasti

He lyövät sinua kunnes itket
Ja sen jälkeen et kysy miksi

Sinä et vänkää enää
Sinä et vänkää enää
Sinä et vänkää enää

Kyllä, luulen että olen kunnossa
Kävelin ovea päin taas
Jos kysyt, se on se mitä vastaan
Ja se ei edes ole sinun asiasi

Ajattelen haluavani olla yksin
Ilman että mikään on rikki, ilman että heitetään
Älä kysy minulta miten voin
Älä kysy minulta miten voin
Älä kysy minulta miten voin

Nimeni on Luka
Asun toisessa kerroksessa
Asun yläkerrassasi
Kyllä, luulen että olet nähnyt minut aiemmin

Jos kuulet jotain myöhään yöllä
Jotain ongelmia, jotain tappelua
Älä vain kysy minulta mitä se oli
Älä vain kysy minulta mitä se oli
Älä vain kysy minulta mitä se oli

He lyövät sinua kunnes itket
Ja sen jälkeen et edes kysy miksi
Sinä et vain vänkää enää
Sinä et vain vänkää enää
Sinä et vain vänkää enää

Sanoitus, sävellys ja laulu Suzan Vega, albumi Solitude Standing, 1987, A&M Records