Vuosia aiemmin, seistessäni Arlandan passintarkastuksen edessä, ymmärsin etten osannut ruotsia.

Olin menossa ylioppilaskirjoitusten ja armeijan väliseksi vuodeksi Tukholmaan veljeni luokse, tarkoituksena tienata rahaa ja kerätä kokemuksia.

Tiesin kirjoittaneeni ruotsista ja englannista kirkkaat laudaturit, olinhan aina ollut hyvä kielissä. Etenkin kuullun ymmärtäminen sujui, olin ehdottomasti kouluni paras. ”Varifrån kommer Du?” kysyi passintarkastaja, kaunis, vaalea nainen, toistamiseen. En ymmärtänyt. En edes tunnistanut kieltä. Tunsin itseni petetyksi.

Tilanne korjaantui kuitenkin suhteellisen nopeasti, opin kuuntelemaan laulavaa riikinruotsia. Puhuminen oli pitkään kankeampaa. Yritin rakentaa päässäni valmiita, oikeaoppisia lauseita, minkä seurauksena putosin keskusteluissa kärryiltä. Onneksi työtovereinani oli ystävällisiä siirtolaisia Syyriasta, heidän kanssaan jutellessani olin rennompi ja rohkeampi. Huomasin myös, että lasi, pari viiniä sujuvoitti puhettani merkillisesti.

Niinpä myöhemmin kesällä, rennolla piknikillä suomalais-ruotsalaisessa seurueessa, tunsin itseni kykeneväksi keskustelemaan muutenkin kuin kolmen sanan lauseilla. Puheena taisi olla Moderna Museetissa ollut Picasso-näyttely, joka oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Halusin sanoa jotain syvällistä erityisesti asetelmamaalauksesta, en enää muista, mitä. Sen muistan kuitenkin lähtemättömästi, kuinka hain ruotsinkielistä vastinetta asetelma-sanalle. Englannin still life tuntui liian helpolta, joten yritin saksan kautta: stilleben kuulosti oikealta. Jostain syystä sana tuli kuitenkin ulos muodossa ”stille ben”. Hiljaiset jalat.

Tämän jälkeen olen yrittänyt keskittyä taiteesta puhumisen sijaan maalaamiseen.

Oulun kaupunki on tukenut näyttelyä.

CV Raimo Törhönen

Koronaviruksen vuoksi galleriamme on kiinni toistaiseksi ja näyttelymme ovat siirtyneet nettiin. Löydät lisää kuvia näyttelyn maalauksista Instagramistamme.

Tarvittaessa voimme järjestää yksityisnäyttöjä. Lisätietoja: hanna@mabd.fi.